On metsäkauris ihana,
Sen katse sielun vie,
Niin ilman vaihtoehtoja
Käy lehtoon neidon tie,
Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää,
Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää
Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs
Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs
Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin
Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin
Miten pieni ihminen, voi määrätä elämänsä tien?
Mistä sä ikinä tiedät teetkö sä asioita oikein?
Onko virhe päästää elämäs ensimmäinen läheinen ihminen pois sun elämästä, tuhota toisen elämä,
satuttaa toista......
vaan sen takia, että sä oot tyytyväinen elämääs, et sulla on kivaa!
..Ootko sä kuitenkaan tyytyväinen sun elämääs?
Teitkö sä oikein, kun valitsit tän reitin?
Voiko reitiltä eksyä, vaihtaa suuntaa tai kohdata vääryyttä?
Onko olemassa oikeaa ja väärää?
Tuomitaanko ihmisiä niiden päätösten takia, mitä ne haluaa tehdä itse...
itse, tehdä itse ja päättää elämänsä suunnan?
Onko ihminen ikinä varma.....täysin varma päätöksistään?
Miten niitä edes tehdään, millä perusteella?
Kaikilla on näihin oma vastauksensa....mä en tällä hetkellä sellasia omista.
Kauas yli etäisyyksien
Ja tilan välillämme
Yhden todellisen hetken pidin kiinni
....Rakkautta oli kun rakastin sinua
on aika viimein päästää irti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti