maanantai 28. marraskuuta 2011

pieces of my life

Tarviiko omaan aikaan muuta kun suklaata, teetä ja rakastamaansa musiikkia? ei.
 
I know you don't think that I am trying
I know you're wearing thin down to the core 
On tässä lähipäivinä oikeasti tullut mietittyä elämäänsä niin läpikotasin. Niin syvemmin kuin pinnallisestikkin. Kumpi sitten on oikea tapa. Se että sä mietit kaiken nopeasti ja teet samantien. Vai se että mietit tarkkaan ja lopulta sun olo on ku loukkuun jääneellä hiirellä. Sä et pääse pois sun ajatuksista. Oot jääny loukkuun kokonaan omaan mielees. Tai niin. Jos sua odottaa täysin uusi elämä, niin asia on ihan eri.
Kumpa vaan vois ohittaa ne huonot puolet jokaisesta asiasta mitä miettii ja tekee, jäis jäljelle vaan onnellisuus ja rakkaus.
Aika korjaa kaiken..... Tai kuinka paljon ihmisellä sitä aikaa loppujen lopuksi on? Jos odottaa että aika korjaa kaiken, niin miten kauan sä tiedät että sä elät.
Elämän suuria kysymyksiä. Korjaan. Jasssin suuria kysymyksiä.

I always swore to you I'd never fall apart
You always thought that I was stronger
I may have failed
But I have loved you from the start
Kaikki ihmiset on loppujenlopuksi palapelejä. Kaikki kokoaa itsentä paloista jotka tuntee kuuluvansa itselleen. Ehkä mä olen viimein löytänyt lisää paloja mun palapeliin. 
Mutta se ei suinkaan vielä ole valmis...... pitkään, pitkään aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti